Luin viikko sitten kirjan Rikos ja rangaistus (Dostojevskin romaani, ilmestynyt 1866). Ennätyksellisen nopeaa, kolmessa päivässä. Tahti oli nopea. En tiedä sitten sainko kirjasta tarpeeksi irti ja oliko lukukokemukseni paras mahdollinen. Ainakin pelottavia unia näin; nauravia parrakkaita miehiä, venäläisiä pieniä katulapsia, huivipäisiä mummoja ja pieniä pimeitä huoneita. Tunnelmaan ainakin pääsi kun luki kirjaa kuusi tuntia putkeen ilta kahdeksasta aamu kahteen.
Kerron omasta lukukokemuksesta ja yritän nähdä kirjan ihan vain kirjana, ilman mitään suuria klassikkoleimoja. Dostojevskistä sanotaan että hän oli yksi romaanitaiteen suurista klassikkokirjailijoista. En sitä osaa vielä sanoa, koska en ole muita teoksia lukenut, mutta sen tiedän että osa hänen kirjoistaan on hyvinkin paksuja. Kirjassa Rikos ja rangaistus on n. 515 sivua ja monessa kohtaan saattoi olla viisi aukeamaa "turhaa" löpinää ja kuvailua mikä ei ollu juonen kannalta yhtään ratkaisevaa. Turhia lauseita sinne tänne ja yhtäkkiä huomaa että kirjaa on mennyt 50 sivua mutta samassa tilanteessa ollaan. En tiedä voinko käyttää sanaa turha vai olinko itse vain turhautunut, mutta mielestäni se kertoo joistakin kirjailijan puutteista jos asioita ei osaa tiivistää (!). Kuvitelkaa jos noin tuhat sivuinen Karamazovin veljekset on samaa jaarittelua, niin meneehän sinä ikä ja terveys...
Ehkä se mahtava fiilis Dostojevskin kirjoista tulee siksi kun ne saa luettua loppuun? Unohtaa ihan ne tylsät hetket kun hyppii lauseitten yli ja uskottelee itselleen lukevansa, vaikka oikeasti laskee vain sivuja, laskee kuinka paljon saa luettua tunnissa ja kuinka kirjanmerkki vaihtaa pikkuhiljaa paikkaa ja kohta onkin lähempänä takakantta kuin etukantta...
Ei vaitiskaan. Kait hänessä nyt jotain täytyy olla...
'Hän ei tosin ollut ujo eikä arka, päin vastoin: mutta hän oli ollut jotakin aikoja ärtyneessä ja jännittyneessä, raskasmielisyyden kaltaisessa tilassa. Hän oli siinä määrin uppoutunut itseensä ja eristäytynyt kaikista muista ihmisistä, että varoi kohtaamasta jokaista, ei vain emäntäänsä. Hän oli köyhyyden masentama, mutta tukalat olotkin olivat viime aikoina lakanneet häntä rasittamasta.'
'Jos nyt jo pelkään näin, kuinka kävisikään silloin, jos olisi todella ryhdyttävä itse tekoon ?...'
Aika koukuttava, ainakin omasta mielestä.
Vaikka kirja onkin paksu ja hidaslukuinen, suosittelen sitä silti, kunhan varaa tarpeeksi aikaa sen lukemiseen. Tämä ei jää ainakaan itsellä viimeiseksi kerraksi kun luen tämän kirjan. Uskon että saan siitä toisella kerralla enemmän irti ja ehkä ymmärränkin paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti